Max Petitpierre

Max Petitpierre

Max Petitpierre (26. helmikuuta 1899 Neuchâtel25. maaliskuuta 1994) oli sveitsiläinen lakimies ja poliitikko, joka toimi Sveitsin liittoneuvoston jäsenenä 1944–1961 ja sen puheenjohtajana eli liittopresidenttinä 1950, 1955 ja 1960. Ulkoministerin tehtävistä hän vastasi pitkään, vuodesta 1945 vuoteen 1961.

Petitpierre opiskeli lakimieheksi kotikantonissaan Neuchâtelissa, Zürichissä ja Saksan Münchenissä ja tuli 1926 kansainvälisen yksityisoikeuden professoriksi Neuchâtelin yliopistoon. Vuonna 1937 hänet valittiin Neuchâtelin kantonin neuvostoon, 1942 Sveitsin liittokokoukseen eli parlamenttiin ja 1944 liittoneuvostoon. Toisen maailmansodan aikana hän toimi myös Sveitsin kelloteollisuusliiton puheenjohtajana, minkä lisäksi hänellä oli muitakin luottamustehtäviä myös elinkeinoelämän piirissä.[1] Hän toimi myös Punaisen Ristin kansainvälisen komitean johdossa.

Max Petitpierre kirjoitti myös useita oikeustieteellisiä julkaisuja.[1]

Petitpierren pitkän ulkoministerikauden aikana hän kehitti Sveitsin puolueettomuutta monin tavoin sallimalla tiiviimmät kansainväliset suhteet eri aloilla. Hänestä Sveitsin oli avauduttava osallistumaan Länsi-Euroopan taloudelliseen ja kulttuuriseen kehitykseen.[2]

  1. a b Iloniemi, Jaakko: ”Petitpierre, Max (1899)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 155-156. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. Max Petitpierre, 95, Swiss Aide Who Modified Neutrality, Dies, The New York Times 11.4.1994. Viitattu 4.11.2014.

From Wikipedia, the free encyclopedia · View on Wikipedia

Developed by razib.in